Tämä päivä on kuitenkin poikkeus.. Heräsin aamulla (okei, aamupäivästä!) puhelimen pilpatukseen ja säpsähdin ylös tajutessani, että kello on jo yli puoli kymmenen. Joku viisas ihminen oli jättänyt illalla väsynenään herätyskellon asennuksen pois ja nukkunut lähes 11 tunnin yöunet. Eipäs siinä. Tänä aamuna olisi ollut kuitenkin tarkoitus mennä käymään aamusalilla ja kuuntelemassa valmistuvien oppilaiden opinnäytetöitä. Enhän minä kumpaankaan ehtinyt, kun onnelisena olin nähnyt unia omasta firmastani, joka oli nimeämätön- kuten nimenikin?
..Yleensä tämä olisi ollut jo tarpeellinen sysäys siihen, että en olisi puhunut kenellekkään heti aamuun. Mutta jotain ihmeellisiä simsalapim! asioita tapahtui: heräsin, lähetin ensimäisen tekstiviestin, keitin aamupuuron, soitin samalla koulukaverilleni ja join aamukahvit. Hoitelin siinä samalla myös personal trainer asioita ja varmistin, että pääsen tänään tutustumaan minulle uudelle mahdolliselle vakiosalilleni. Kohta tiskasinkin jo tiskivuorta ja sen jälkeen heilutin luutua isossa 28 neliön asunnossani. Ulkoa oli sulanut kaikki ihanat lumipenkat, joita jo tänne pohjoiseen oli jo siunautunut, sekään ei haitannut. Aloin laittelemaan itseäni ja mietiskelin VAPAAPÄIVÄN lopullista ohjlmaani. Siinä samassa sain ajatuksen kirjoittaa tänne blogiini tämän ihmeellisen aamun ajatuksia! Huh, huh. Ei kuulosta yhtään minulta, aamulla. Ei ihme, että tänään on aamun jälkeen ihan kunnon power girl olo!
| Tämän historiallisen päivän aamufiilis!! |
Jos nyt kuitenkin hieman raotan minun aamuja yleensä, on tarina suurinpiirtein tällainen.
Tiina 24-vee herää kiukkuisena, kutakuinkin aina silloin kun kello soi, välillä ehkä viiden torkutuksen jälkeenkin, mutta kuitenkin herää. Aamulla ei ole enään ensimäisenä mielessä mahdollinen pyöräilyretki perhosten luokse, tai muuallekaan. Ajatukset ei enään nimitäin kulje aamuisin ihan niin verkkaisesti miten ennen. Aamun ensimmäinen tunti on se kriittisin, silloin on ihan turha kysellä päiväni suunitelmia, tai mitään muutakaan. Luultavasti kaikki mitä silloin kysyt/ sanot on ihan väärin, sekä luonnollisesti omat pohdintani täysin oikeita. Voi myöskin olla hyvin mahdollista, että minut voi nähdä taistelemassa esim. kahvipannun kanssa, jos se nyt vaikka sattuu olemaan vähän likainen. Ei ole myöskään mikään mahdottomuus, että osa aamupuurosta löytyy lattialta.. En varmasti jaksa alkaa siivoamaan heti aamuun omia sotkuja. Jos aamusta täytyy heti olla skarppina ja soittaa jollekin, voin unohtaa sen täysin. En todellakaan alka toistamaan sanojani uudelleen, jos niitä ei esim. puhelimen toisessa päässä joku kuule. Muistan ikuisesti lehtikauppias poloisen, joka soitti minulle aamulla ja kerroin siinä samalla muutaman muistutuksen elämästä ja aamusta. Hiljaisena poikaparka pisti puhelimen kiinni, ja pyysi anteeksi. Tällainen on kutakuinkin minun aamuni ensimmäiset 59minuuttia.
Kun olen saanut aamupuuron ja -kahvin ladattua mahaani, olen taas hieman suopeliaampi. Silloin yleensä siivoan puolet puuroista lattialta ja naureskelen painia kahvipannua vastaan. Voin jopa alkaa hiljalleen miettimään seuraavaa hetkeä päivästäni ja lähettää ensimäisen viestinkin puhelimella, tai jopa kommentoida fb:ssä johonkin kuvaan sievästi. Tunnin päästä heräämisestäni osaan valita myös vaatteet kuluvalle päivälle ja todeta ensimäisen kerran, että "onpas ihana aamu".
Voisikin siis äkkiä tehdä johtopäätöksen siitä, että rakastan tasapaksuja aamuja, sellaisia missä kahvipannu on puhdas, puurot pysyy kattilassa ja saan olla ihan hiljaa ensimäisen tunnin. Kaikki nämä kun toimii, niin voin olla aika varma, että seuraavat 12 tuntia olen kaikkea muuta kuin hiljainen.
Tämä aamu olikin siis poikkeus ja olen tehnyt nämä kaikki asiat 1 ½ tunnin sisällä. Ei paha- Jorma Uotilan sanoin.
Parasta päivää siis teille kaikille aamu- ja ei aamuihmisille! :)


